Matkakertomus 2: Key West

 Maanantaina oli siis aika suunnata kohti Keysin saaria, kohteenamme eteläisin kaikista eli Key West.
Matkan pituus oli navigaattorin mukaan yli neljä tuntia, joten päätimme lähteä hyvissä ajoin liikenteeseen, auto starttasi aamulla klo 8.00.

Autossa pidämme muuten aina mukana kylmälaukkua jonka pakkaamme joka aamu täyteen vettä, limsaa ja pientä evästä. Tällä tavoin säästyy monta kauppareissua kun ei tarvitse koko ajan pysähdellä, sillä ajamista tulee päivän mittaan paljon! Pelkät siirtymät paikasta A paikkaan B voi kestää oletetusta puolesta tunnista kahteen tuntiin mikäli tiellä on ruuhkaa. Tämä myös siirtää lasten nälkää ja tylsistymistä aina jonkin matkaa tiukan paikan tullen ;)

Hirmumyrsky Irman jälkeen tiesimme odottaa jonkinlaisia jälkiä tämän tehneistä tuhoista mutta yllätyimme kyllä  siltikin siitä, mitä Keysin saaret olivat kohdanneet. Kuvista näette tarkemmin, mitä tarkoitan.

Joka puolella on valtavia kasoja jätettä kasvillisuudesta ja kodeista. Tien varsilla lojui romuttuneita autoja, kodinkoneita, patjoja, huonekaluja, periaatteessa ihan mitä vain voi kuvitella ja enemmänkin. 

Siivoustyöt ovat pahasti kesken, eikä varmasti tule olemaan valmista vielä moniin kuukausiin. Kävimme ajelemassa myös hiukan kauempana päätiestä ja oli selvää että hyvin moni oli menettänyt kotinsa näillä alueilla. Mikäli katto oli jäänyt paikoilleen, oli talo muuten täysin kastunut sisältä ja lattiat tulvivat edelleen.

Juttelimme muutaman paikallisen kanssa ja äänestä kuuli tämän hetkisen tilanteen vakavuuden. Moni yrittäjä oli menettänyt sekä kotinsa että yrityksensä ja sellaisesta kuopasta ei ihan heti nousta ylös. Yhteisöllisyyden merkitys korostuu tällaisissa tilanteissa ja sitä osataan myös arvostaa. Yksin on vaikea pärjätä ja apu otetaan nöyränä ja kiitollisena vastaan.

Saarten asukkaat vaikuttavat silti olevan optimistisia ja osaavat arvostaa sitä ettei kaikkea menetetty. Vielä on kauneutta jäljellä ja uudelleenrakennus on jo hyvässä vauhdissa.

Hotellille olin soittanut jo Suomesta hyvissä ajoin kysyäkseni onko meillä enää hotellia minne tulla ja he lupasivat kaiken olevan valmiina, heihin ei ollut Irma iskenyt pahemmin ja Key West olikin parhaiten säilynyt.

Perille päästyämme ajoimme parkkiin ja koska hotellille ei vielä päässyt huoneeseen, päätimme kuluttaa hiukan aikaa tutkien paikkaa.
Ensimmäisenä suuntasimme kuuluisan maamerkin luokse, joka olikin yllätyksekseni erittäin vaatimaton paikka ja itse merkki oli vieläkin vaatimattomampi. Ihmisiä kuitenkin pörräsi ympärillä ja kuvia otettiin, joten niin mekin otimme! Kuuluisan vuonna 1983 pystytetyn poijun sanotaan olevan manner-Amerikan eteläisin piste ja siitä on vain 90 mailia Kuubaan. Kuuban huomaa myös vahvasti vaikuttaneen Key Westin yleisilmeeseen.

Maamerkki oli myös kärsinyt hirmumyrskystä, suuri osa maalista oli lähtenyt.

Floridan eteläisimmän pisteen nähtyämme etsimme rantabaarin jonne pääsimme nauttimaan juomista ja hengähtämään, sillä oli KUUMA! Baarista lähdettyämme kuljimme pääkatua pitkin pysähtyen lähes jokaisessa putiikissa sillä jo parin metrin kävelyn jälkeen alkoi heikottaa ja täytyi hakeutua viileään. Hiki virtasi mutta siltikin yritin nauttia tästä ihanasta lämmöstä. Pidin tiukasti mielessä ne räntäkelit, kylmät pakkaspäivät ja hyytävät tuulet ja kuumuus alkoi tuntua taas enemmän siedettävältä!

Talsittuamme jonkin aikaa päätimme lähteä hotellille ja sitä saimmekin etsiä jonkin aikaa, sillä kyseessä oli keskeisestä sijainnistaan huolimatta aivan ihana piilopaikka.
 

Courtney´s Place on mukava, erilainen ja vieraanvarainen hotelli joka tuntui juuri sopivalta valinnalta. Keskipiha oli ihastuttavan pieni jossa oli keskellä pieni uima-allas. Jokaiseen huoneeseen oli käynti ulkokautta ja huone oli ihanan viileä kaikkine tarpeineen. Pojat lähtivät melkein saman tien uimaan ja sen jälkeen hetken levähdettyämme lähdimme tutkimaan keskustaa paremmin.

Key Westin keskustassa voi kulkea turvallisesti kävellen tai vuokrapyörällä. Pääkatu on täynnä pieniä matkamuistomyymälöitä, sikarikauppoja, ravintoloita, baareja ja kahviloita. Niin ja tietysti hotelleja on joka paikassa. Sivummalta löytyy sitten historiallisia paikkoja, museoita jne. Talot  ovat hienoja ja vanhoja, katseltavaa kyllä riittää mikäli tällaista osaa arvostaa. Ilmapiiri on ystävällinen, rento ja ajaton. Ymmärrän hyvin miksi Hemingway aikoinaan täällä viihtyi.

Osa liikkeistä oli vielä kiinni myrskyn jäljiltä.

Tämä dollarin seteleillä vuorattu baari oli hauska. Setelit ovat asiakkaiden kiinnittämiä ja niissä lukee terveisiä tai mistä maailmaa ovat. 

Löytyi myös Gas Monkey:n baari

Vanhat puut voisivat kertoa tuhansia tarinoita

Kuljettuamme jonkin matkaa meillä alkoi olla jo nälkä ja päädyimme Hard Rock Cafeeseen. Muistaakseni moitin jo viime reissun postauksessa kyseisen ketjun ala-arvoista ruokaa jolla on vain pelkkä maine turvanaan. Ruoka oli tälläkin kertaa valitettavasti pettymys. Pihvi oli täysin mauton ja hampurilainen kokonaisuudessaan tylsä ja kuiva. Mahat silti saimme täyteen, pisteet siitä.
Satamasta kuului livemusiikkia ja kävimme hetken aikaa sitä kuuntelemassa. Sen jälkeen kuljeskelimme hetken kaduilla ja jalkojen ja silmäluomien alkaessa painaa päätimme lähteä hotellille nukkumaan. Mukava, lämmin ja kiireetön ilta takana.

Aamuisin olemme tottuneet heräämään sen verran varhain että jouduimme odottamaan mahat kurnien aamupalalle pääsyä joka tarjoiltiin klo 8.30 alkaen. Aamupala oli perin amerikkalainen hotelliaamiainen, mutta yllättävän monipuolinen ja siitä jäi erittäin positiivinen muisto. Lisäksi saimme nauttia aamupalan terassilla mikä oli enemmän kuin mukavaa.

Olen muuten huomannut aikaisemminkin Amerikassa ollessamme, että aamupalan ja etenkin aamukahvin merkitys korostuu huimasti täällä. Tunnen suurta nautintoa saadessani kahvikupin eteeni ja yksi kupillinen ei riitä! Johtuisikohan se aikaerosta? No kuitenkin, aamupalan jälkeen olikin taas poikien aika päästä uimaan.

Lähdimme hyvissä ajoin hotellilta pois mutta saimme luvan jättää auton vielä hotellin parkkiin joten lähdimme vielä joksikin aikaa tutustumaan paikkaan.

Tämä oli todellakin paikka jossa ei tarvinnut juurikaan töitä miettiä siinä mielessä että ostettavaa ei meille myymälää varten ollut ja hintatasokin oli hiukan korkeampi mantereeseen verraten. Itsellemme tietysti jäi pari matkamuistoa käteen. Iltapäivällä oli aika lähteä ajamaan takaisin kohti Lake Worthia. Pysähdyimme muutaman kerran matkalla ja olimme illalla perillä.

Suosittelen Key Westiä ehdottomasti kaikille, mutta yksi yö tuntui liian lyhyeltä ajalta jo pitkän ajomatkankin vuoksi. Emme ehtineet tutustua historiallisiin kohteisiin ollenkaan ja olisi ollut mukava päästä näkemään enemmän näitä hienoja vanhoja taloja. Seuraavalla kerralla sitten 😊