Matkakertomus 1: Vielä riittää nähtävää

Täällä ollaan jälleen kotona, ja täytyy sanoa, että pitemmäksikin aikaa olisimme voineet jäädä! Samana iltana kotiin tultuamme aloimmekin miettimään jo seuraavaa reissua ja silloin otamme luultavasti myös pojat mukaan. Kieltämättä tympäisi sen lämmön jälkeen palata räntäsateeseen, mutta koti on kuitenkin paras paikka💓
Lapset olivat olleet niin kiltisti kuin tuon ikäiset nyt voivat olla ja saimme yllättävän vähän mielenosoituksia osaksemme palattuamme. Lämmitti mieltä, kun lapset vaikuttivat tyytyväisiltä saadessaan isin ja äidin takaisin kotiin. Ja tuliaisia oli odotettu!

Mutta vielä fiilistelyä ja matkakertomusta viime viikolta!! Viime kertomuksessa olimme saaneet Daytonan reissun taputeltua ja palasimme takaisin alaspäin Lake Worthiin.

Paparazzityötä liikkuvasta autosta parhaimmillaan :)

Sunnuntaina päätimme lähteä ajelemaan Miamiin. Matkan varrella kävimme salakuvaamassa Trumpin kartanon. Hulppeahan tuo on...
Ilmeisesti Mr. T oli juuri tulossa kotiin jostain kauempaa lentokoneella, sillä poliisit olivat tien varrella ja porteilla vahdissa ja lentokentän reuna oli koulubusseilla suojattu.

Vieressä oli julkista rantaviivaa.

Tällaisia aarteita löytyi!

 Miami Beachille päästyämme jouduimme ajelemaan jonkin aikaa rinkiä päästäksemme parkkiin, sillä ranta-alue oli vallattu valtavan reivi-tapahtuman vuoksi.
Mahduimme sentään sekaan ja teimme pakolliset käynnit Hard Rock Cafessa ja Bubba Gumpissa (suosikkielokuvani innoittama ravintola/myymälä)  :)

Life is like a box of chocolates, you never know what you`re  gonna get 💗

Maanantaina meillä oli sovittu tapaaminen yhden automyyjän kanssa Kissimmeessä, joten oli aika lähteä taas ajamaan ylöspäin.
Kissimmee sijaitsee aivan Disney Worldin kupeessa, ja suosittelen majoittumaan siellä, mikäli kyseinen huvipuistomaailma kiinnostaa.
Olimme itse lähisuvun kanssa vuosi sitten jouluna tuolla ja kävimme oman porukan kanssa Legolandissa, sillä tämä tuntui poikiamme kiinnostavan teemaltaan enemmän. Legoland oli noin tunnin ajomatkan päässä, joten lähellä sekin. Muut suuntasivat Disneyn ihmeelliseen maailmaan. Jonotusajat laitteisiin molemmissa huvipuistoissa olivat hulppeat, Legolandissa ehkä hieman lyhyemmät (puhutaan siis n.kahden tunnin jonotusajoista..), joten keskityimme enemmän muihin juttuihin.
No, tällä kertaa ajoimme Kissimmeehen muissa asioissa ja tarkoituksena oli paluumatkalla kiertää maaseudun kautta, jotta näkisimme muutakin kuin tutuksi tulleet kaupat ja moottoritiet.
Autokaupat tuli tehtyä ja samalla solmittua myös suhteita. Kävimme myös parissa tutuksi tulleessa antiikkiliikkeessä Kissimmeen vanhassa kaupungissa ja saimmekin mukavat juttutuokiot!

Sen jälkeen oli aika lähteä laskettelemaan pidemmän kautta takaisin... ja "Oh Boy!"- siitä tuli pitkä matka, sillä nähtävää oli paljon ja poikkesimme reitiltä aina kun jotain mielenkiintoista tuli eteen (tai sivulle!) :)
Pääsimme takaisin vasta illalla myöhään, mutta "pieni" sightseeing oli sen arvoinen!
Oli hienoa nähdä miten monenlaista maastoa myös Floridasta löytyy, äkkiseltään kun ajattelisi sen olevan vain hiekkarantaa, ostoskeskuksia ja palmuja. Välillä olisi voinut tuntea olevansa Suomen maalaismaisemassa (jos pelloilla ei olisi kasvanut palmuja...) ja appelsiinivijelmät olivat suoraan sanoen mykistyttäviä!
Pieniä kyliä mutkaisten teiden varsilla, kukkuloiden, laaksojen ja järvien lomassa... Tässä hieman kuvamateriaalia matkan varrelta:

Hienon näköisiä ruokapaikkoja..

Mielenkiintoisia antiikkikauppoja..

Ihastuttavia, sekä toisinaan myös kauhistuttavia taloja! Historiallisilta alueilta (joille löytyy tien varsilta kyltit) löytyi monta aitoa vanhan ajan taloa.

Maalaismaisemaa

Vanha juna-asema

Appelsiiniviljelmät olivat AIVAN VALTAVIA! Risteilimme siellä aikamme ja totesimme pian eksyvämme, jollemme suuntaa takaisin kunnon tielle. Viljelmien välissä menevät tiet olivat siis nimettyjä ja viitoitettuja ja niitä oli silmän kantamattomiin. Jossain kaukana saattoi nähdä työntekijöitä kuorma-auton luona levähtämässä.

Arvatkaapa, tekikö mieli käydä appelsiinivarkaissa!?

Matkan varrella kasvusto oli välillä tropiikkimaista ja välillä taas olisi voinut kuvitella olevansa kuivan mäntymetsän keskellä Suomessa.

Vanhat, suuret puut olivat kaikkein sykähdyttävimpiä.. mitä kaikkea ne ovatkaan ajan saatossa nähneet...!

Okeechobee- järven rannalla hämärän laskeutuessa

Pimeys saapuu

Työmme luonteen vuoksi tapaamme paljon erilaisia ihmisiä ja paikkoja. Tämä on yksi matkustamisen ja työnteon suola. Kirjo on laaja, valehtelematta narkkareista businessmiehiin, rähjäisistä asumuksista aina hulppeisiin liiketiloihin.
Silmät auki ja varuillaan täytyy olla, sillä tiet johtavat välillä hyvinkin epäilyttävän näköisiin olosuhteisiin.
Tällaiset tilanteet avaavat myös omia näkökulmia, sillä myös se narkkari voi olla erittäin miellyttävä ihminen, vaikka elinolot eivät sitä olisikaan...Sitten taas toisinkinpäin voi olla, eli siististä ja ulospäin hyvältä näyttävästä tyypistä voi jäädä erittäin #?ska maku suuhun. Stereotypioista pääsee tässä hommassa eroon hyvin tehokkaasti, ja oppii tulkitsemaan ihmisiä ja heidän tarkoitusperiään ;)
 

Tiistai ja keskiviikko meni autokaupoilla ja ostoksia tehden.
Löysimme myös ihastuttavan ruokapaikan, Ellie`s 50`s Dinerin, joka vilisi mummoja ja pappoja (pyörätuoleilla tai ilman) muistelemassa vanhoja hyviä aikoja.

Ruoka oli erittäin hyvää, hienostelematonta... juuri niin kuin pitääkin.

Fiftarimusiikki soi ja tarjoilijat olivat aitoja, osa jo iäkkäitäkin ja niin paikkaan sopivia.
Eihän ravintola alkuperäinen ollut, mutta tyyli ja henki oli
saatu luotua sopivaksi.

Viimeisten päivien aikana ajankulku alkoi kiihtymään ja päivät tuntuivat menevän eteenpäin kuin pikakelauksella. Mielessä pyöri mitä vielä oli hankittavaa ja missä piti vielä käydä.


 Torstaina lähdimme vielä aamusta tekemään kaupat yhdestä autosta ja hoidimme viimeiset asiat ennen lähtöä. Kävimme esim. Lake Worthin rannalla täyttämässä lasipullon hiekalla. Niin... luitte oikein...tämä ei muuten ollut helppo tehtävä, oli nääntävän kuuma, iso pullo painoi ja vartijat pyörivät rannalla! Ja kukahan sai kunniatehtävän...

No minäpä tietenkin!

Oli aika palata asunnolle pakkaamaan viimeiset tavarat, lähteä luovuttamaan auto ja asunnon avaimet. Hieman haikein mielin, sillä näin pitkä yhdessäolo monien vuosien jälkeen, poissa arjesta, oli sekä kummallista että virkistävää. Toisin sanoen tämä teki varmasti monella tavalla hyvää koko perheelle.
Juna-asemalle saavuttuamme imin vielä viimeiset auringonsäteet sisuksiini ja toivoin pian palaavani tänne uudestaan 💥

Tämä kuopuksemme piirtämä Amerikan lippu pääsee nyt toista kertaa konttiin matkalle. Poika antoi sen isälleen viime reissulle lähtiessä, ja pyysi laittamaan sen Amerikassa konttiin takaisin Suomeen. Laitamme lipun takapuolelle ylös, kuinka monta kertaa se matkaa Amerikkaan ja takaisin :)

Kääräistäkseni tämänkertaisen matkamme pakettiin, voisin sanoa että työmatkana erittäin tehokas ja antoisa, löysimme paljon ihania tuotteita verkkokauppaan ja myymälään sekä saimme ideoita tulevaan.
Kahden aikuisen tehoreissu, mukana pilkahdus nautintoa.  Toivottavasti saitte tekstistä ja kuvista jotain myös itsellenne, kenties jopa matkakuumeen :) Kiitos kaikille mielenkiinnosta!

Ja muistakaa, kommentoimalla meille, minkälaisia kirjoituksia haluatte lukea, osallistutte 17.4 arvontaan jossa voittajalle luovutetaan tämä hieno vanha Coca-Cola-laatikko! Voitte kommentoida blogiin tai sähköpostiin. Ja kiitos jo tähän mennessä tulleille viesteille :)